On ihan höpöhommaa vastustaa YEL-uudistusta siksi, että yrittäjillä ei ole siihen rahaa.
Tottahan se sinänsä on: monella yrittäjällä ei ole oikeasti rahaa maksaa itselleen eläkettä, joten he eivät tee niin. Ja he kaikki tekevät väärin alihinnoittelemalla itsensä. Jokaisen suomalaisen kuuluu saada työstään sekä palkka, että vielä eläke. Eläkemaksussa sniiduilun siirtäminen suoraan hinnoitteluun on järjestelmän väärinkäyttöä, ja näyttää hienosti konkreettisella esimerkillä, miksi vapaus ei tee joillekin ihmisille hyvää.
Alihinnoitteleva yrittäjä jää takuueläkkeelle, joka on niin surkean pieni, että puhutaan ihan oikeasta köyhyydestä. Samalla yrittäjä kusee myös sosiaaliturvansa, sillä työttömyysturva perustuu eläkemaksuun, eikä sitä tipu, jos maksaa minimiä. Yritys myös torppaa omat kasvun mahdollisuutensa, sillä alihinnalla ei pysty palkkaamaan työntekijöitä. Kaiken kukkuraksi alihinnoittelijat kusevat koko alan, kun kuluttajille tulee epärealistinen käsitys hinnoista.
Hyvä minimihinnoittelumalli on ensiksi tietysti laskea, kuinka monta tuntia viikossa sitä tuleekaan käytettyä yrityksen pyörittämiseen. Sitten selvitetään, mikä alan yleinen työntekijän minimipalkka on, ja se kerrotaan luvulla 1,3, jotta saadaan sivukulujen osuus mukaan. Tämä summa ynnätään sitten kaikkiin muihin yrittämisen kuluihin, ja sen jälkeen pitäisi jäädä voitolle. Enemmänkin saa – ja kannattaa – oman työnsä hinnaksi laskea, koska yrittäjä tekee vaativampia töitä kuin alan perustyöntekijä, ja on toivottavasti myös pätevämpi.
Mutta entä jos asiakkaita ei vain tule, jos hinnoittelee itsensä niin, että eläkkeeseenkin riittää rahat? Silloin kannattaa mennä vessaan, nojata tukevasti lavuaariin ja tuijotella vähän peiliin. Olenko oikealla alalla? Onko mun firma oikeasti hyvä suhteessa kilpailijoihin? Onko mun ala vain semmoinen, jossa alihinnoittelijat ovat pilanneet koko geimin? Ei ole mikään helppo paikka todeta, että oma yritysidea ei ole se toimivin, mutta elämän 30 viimeistä vuotta köyhyydessä on kohtalo, jota välttääkseen kannattaa välillä kohdata todellisuus.
Alan vaihto ei onneksi ole ainoa vaihtoehto. Hinnalla kilpailu on helppoa ja laiskistavaa toimintaa, mutta kuluttaja ei oikeasti juokse pelkän hinnan perässä. Jos pystyt vakuuttamaan asiakkaat siitä, että tarjoamasi tuote tai palvelu on muita parempi, voit pyytää siitä suurempaa hintaa. Myös markkinointi mahdollistaa hintojen noston: jos kuluttaja tulee suoraan sun luokse, sillä ei ole niin väliä, mitä hintaa naapuri pyytää.
Parturialalla on hitosti yrittäjiä, jotka myyvät niin halpaa palvelua, että eläkemaksuja ei todellakaan makseta yhtään ylimääräistä, eikä välttämättä kaikkia lakisääteisiä maksujakaan. Mä olen silti käynyt aina keskimääräistä kalliimmalla parturilla, silloinkin, kun mulla ei ollut paljoa rahaa. Syy on siinä, että minä en tiedä tukan leikkaamisesta mitään, mutta pilluhan se on aina mielessä. Ja oli se totta tai ei, uskon, että aidosti hyvin leikatulla tukalla saamisen mahdollisuudet ovat suuremmat. Nykyään avioliitossa koen, että minulla on aviollinen velvollisuus olla mahdollisimman hyvännäköinen kumppani. Maksan siksi parturilla käymisestä 87 euroa, vaikka kympilläkin selviäisi. Ja mun parturille pitää todellakin varata aika riittävän ajoissa etukäteen.
Pidän nykyistä eläkejärjestelmää hyvänä ja huonona. On huonoa, että eläkkeitä ei rahastoida, vaan kyse on ihan 100% pyramidihuijauksesta, joka ei tule kestämään väestön ikääntymistä, ellei jostain taiota lisää sellaisia nuoria yrittäjiä, jotka maksavat enemmän, kuin minimin. On myös paha juttu antaa ihmisten tehdä huonoja päätöksiä loppuelämänsä suhteen. Lisäksi nykymallin eläkkeen kerryttäminen on eläkkeenkerryttäjälle sijoituksena huonosti tuottava.
Hyvä puoli nykyisessä eläkejärjestelmässä on se, että se antaa yrittäjälle vapauden käytännössä ohittaa sen maksamalla ns. sakkominimin, joka ei omaan eläkkeeseen vaikuta mitenkään. Loput rahat voi sijoittaa itse, jolloin eläkettä karttuu enemmän. Nykymallin hyvä puoli on myös jousto: firmaa perustaessa tai huonoina aikoina voi maksaa minimieläkemaksua, hyvinä aikoina voi sitten kartuttaa eläkettään vähän enemmän.
Sijoittaminen ei yleensä tarkoita sitä, että pitäisi ymmärtää osakemarkkinoiden päälle. Suorat osakesijoitukset ovat raviveikkaamiseen verrattavissa oleva harrastus, jota voi tehdä, jos haluaa. Kannattavampaa – ja helpompaa – on sijoittaa osakkeisiin indeksirahastojen kautta. Osakkeiden lisäksi kannattaa sijoittaa myös muunlaisiin rahastoihin. Yksi fiksu sijoituskohde on oma asunto. Asuntoja voi ostaa myös enemmän. Kesämökkikään ei ole kauhean huono sijoitus – se ei tuota, (ellei yrittäjähenkisesti välillä vuokraa sitä,) mutta oikealla sijainnilla pitkän ajan kuluessa kasvattaa kyllä arvoaan.
Sijoituksia voi tehdä myös firman kautta, varsinkin jos se on osakeyhtiö. Muhkealla firman nettovarallisuudella voi nostaa halvempia osinkoja, ja hankintameno-olettaman avulla rahat saa itselleen kevyellä verotuksella, jos yrityksen purkaa eläköityessä. Toisaalta firman voi eläköitymisen myötä muuttaa sijoitusyhtiöksi, varsinkin jos osinkoverotus säilyy nykyisenlaisena.
Yksi hyvä sijoittamisen muoto yrittäjälle on pitää hinnoittelua sen verran hyvänä, että omaa firmaa voi kehittää isommaksi ja paremmin tuottavaksi. Kun firma on hyvässä kunnossa, ja eläköitymisen aika koittaa tai haluaa vain vaihtaa alaa, firman tai sen liiketoiminnan voi myydä hyvään hintaan edelleen. Liiketoiminta onkin sellainen sijoituskohde, johon yrittäjällä on yleensä hyvää erityisosaamista. Mä olen viime aikoina ruvennut tutkimaan juuri tämänlaista sijoittamista, ja olen siksi esimerkiksi perustanut esimerkiksi veneenvuokrausbisneksen.
Tärkeä homma eläkesijoitusten itse rakentamisessa on se, että niihin ei kosketa ennen eläköitymistä. Jos rahaa riittää ja sijoittaminen kiinnostaa, kannattaa korvamerkitä erikseen sellaiset bonussijoitukset, joiden rahoja voi käyttää jo ennen eläköitymistä.
Ymmärrän muutosehdotuksen riskit yrittäjille, ja esimerkiksi juuri muhun muutos sellaisenaan vaikuttaisi negatiiviseksi. Osaan kuitenkin olla sen verran objektiivinen, että näen nykyjärjestelmän ongelmat, vaikka järjestelmä mua hyödyttääkin. Tärken pointti on kuitenkin todeta, että monien yrittäjien vastaväite – rahat eivät riitä eläkkeen maksamiseen – on nimenomaan hyvä syy runnoa uudistus vaikka tällaisenaan läpi, jotta kilpailukenttä saadaan terveemmälle pohjalle.
