Kengät ovat kompromissi kestävyyden, mukavuuden ja huoltovapauden välillä

Hesarissa oli oiva artikkeli kenkien kestävyydestä. Mulla olis tähän vähän kommentoitavaa, sekä aukomista siitä, minkälaisia kenkiä me myydään (ja teetetään) ja miksi.

Karkeasti sanottuna kengän pohjissa tehdään kompromissi pitkäikäisyyden, huoltovapauden ja mukavuuden välillä. Valetuilla pohjilla on parasta ennen – päivämäärä, mutta sen ajan sisällä niitä ei tarvitse korjata, ja niillä saadaan mukavimmat kengät. Toisessa ääripäässä on nahkapohjakengät, joita on helpohko korjata, mutta joita myös saa olla korjaamassa koko ajan, eikä kengissä ole iskunvaimennusta. Kengän pohjia voisi verrata auton moottoreihin: valupohjakenkä on nykyaikainen auton moottori, joka on käyttäjän kannalta käytännössä huoltovapaa, lähtee aina käyntiin, kuluttaa vähän polttoainetta, on hiljainen ja parin sadan tuhannen kilometrin kohdalla on helpointa vaihtaa uuteen. Nahkapohjakenkä on öljyä vuotava ja polttoainetta syövä, jatkuvaa huoltoa vaativa, äänekäs ja myrkkyjä päästävä diesel, joka ei vaan kulu loppuun, mikäli siitä jaksaa pitää huolta.

Artikkelissa käsittelen vain nahkaisia maihareita, nilkkureita ja saappaita, eli sellaisia jalkineita, joita me myydään. Kangaskengät, eli tekonahkakengät, tennarit jne, ovat sellaisia, että niissä yleensä kengän yläosan kangas kuluu puhki kauan ennen kuin pohjasta tulee ongelma.

Valetut kengänpohjat ovat ihan syystä ammattilaisten valinta

Valettujen kenkien huono puoli tosiaan on se, että ne eivät (enää nykyään) kestä koko elämää, vaan pohja alkaa murentua alle kymmenessä vuodessa. Kestävyysongelma on ristiriitainen, sillä jos parasta ennen -päiväystä ei huomioita, valettu kengänpohja on kestävin mahdollinen. Se ei ikinä irtoa kengästä, ja kova käyttö itseasiassa parantaa sen ikää. Se on myös kulutuskestävämpi kuin muut pohjarakenteet, ja sitä voidaan valaa myös “ylöspäin” kengässä, jolloin esimerkiksi sotakäytössä kovalla kulutuksella olevat kärjet ja kengän reunat kestävät pidempään.

Käytännössä kaikki sotilasmaiharit tehdäänkin nykyään valetuilla pohjilla, sillä jokapäiväisessä, rajussa käytössä kenkä kuluu muilta osilta loppuun kauan ennen pohjan ikääntymisongelmia. Kenkähän ei nimittäin sinänsä ole mikään ikuinen esine, vaan kaikki käyttö kyllä kuluttaa sitä, ja maastossa käyttäminen kuluttaa erityisen paljon, kun koko kenkä kolhiintuu ja hankautuu ympäristöön siinä, missä kaupunkikäytössä vain kengän pohja kohtaa rajua kulumaa. Kengän elinkaari eri armeijoissa onkin 6-12 kk, jolloin se on sen verran resuinen, että koko kenkä vaihdetaan uuteen.

Särmä TST M19 -maihareissa valamalla tehty pohja on kevyt, ja nousee joka puolelta kenkää suojaamaan herkemmin kuluvia nahkaosia, mikä parantaa kengän kestävyyttä. Tämä ei olisi mahdollista muissa kengissä.

Valettu pohja on tosiaan paitsi kulutusta kestävämpi, myös mukavampi: se antaa enemmän mahdollisuuksia kengän muotoiluun, sillä saa hyvän iskunvaimennuksen ja sen avulla kengästä saadaan kevyt.

Jos omistat vain kaksi paria kenkiä (jolloin vuoropäivittely onnistuu, jotta kengät saisivat levätä ja kuivua kunnolla) ja kävelet paljon, osta kenkäsi valetuilla pohjilla. Joudut ostamaan uudet kengät 5-7 vuoden päästä, mutta näiden vuosien aikana et yleensä joudu käyttämään kenkiä suutarilla, ja jalkasi voivat hyvin. Jos kengissäsi on kalvo, se on joka tapauksessa viiden vuoden päästä puhki, ja jos käytät kenkää maastossa, siinä alkaa todennäköisesti muutenkin olemaan ohuita kohtia pintamateriaalissa, ja saumat vetelevät viimeisiään.

Vanhaksi mennyt kengänpohja ei periaatteessa tee kengästä käyttökelvotonta, ja hyvään kenkään on mahdollista valaa uusi pohja. Pohjan uusimisessa on kolme ongelmaa: sitä ei tehdä liukuhihnalla, vanhan pohjan poistaminen on hyvin työlästä ja pohjamuotin pitäisi mielellään olla kyseiseen kenkään tarkoitettu. Siksi pohja pitäisi käytännössä valaa kengän valmistaneessa tehtaassa. Vanhan kengän pohjan uusiminen maksaa kuitenkin jo ennen postikuluja yli satasen, eli alle parin huntin kengissä uusi kenkä olisi halvempi. Meidän myymistä kengistä ainakin Haix uusivat valettujen kenkien pohjia. Suomalaisista ainakin Sievi tarjoaa tätä palvelua.

Särmä nilkkavarsikengissä käytetään liimattua pohjaa siksi, että sitä valmistava tehdas ei muuta pohjaratkaisua pysty tekemään. Liimapohja sopii sinänsä näihin kenkiin, sillä niiden pääasiallinen käyttö on kaupungissa, jolloin kenkien elinikä voi olla kymmeniä vuosia, ja pohjan voi sen vanhennuttua vaihtaa suutarilla.

Liimapohjakenkä on valettua pohjaa pitkäikäisempi ja nahkapohjaa mukavampi

Liimapohjakengissäkin on valettu pohja, pohjaa vaan ei valeta suoraan kenkään kiinni, vaan se liimataan omana palanaan, ja mahdollisesti naulataan päälle. Pohjissa on ihan sama ongelma kuin valetuissakin pohjissa, eli ne hapertuvat ajan mittaan, mutta pohjan irroittaminen ja uuden kiinnittäminen on yleensä aika helppoa, minkä lisäksi kengän rakenne usein sallii yleismallisten varaosapohjien käytön. Liimapohjakengissä voidaan käyttää myös kumipohjia, jotka eivät haperru. Kumin ongelma on painon lisäksi sen nopeampi kuluminen, joten päivittäisessä käytössä kumipohja todennäköisesti kuluu nopeammin loppuun. Sen sijaan vähän käyttöä näkevissä kengissä sillä saadaan se kymmenien vuosien elinikä.

Ongelma liimapohjakengissä on se, että pohja irtoilee jo ennen käyttöikänsä päättymistä. Ei ole mitenkään harvinaista, että paljon käytössä olevia liimapohjakenkiä joutuu käyttämään suutarilla kaksikin kertaa vuodessa. Pohja alkaa yleensä irvistämään kärjestä, ja se kannattaa käydä liimauttamassa heti kiinni, ettei väliin mene vettä ja hiekkaa. Pohjia voi myös liimailla kotona, mutta tulos ei yleensä ole yhtä hyvä kuin suutarissa.

Valetulla pohjalla saadaan liimattuun pohjaan verrattuna parempia muotokikkailuja ja sivusuojauksia, mutta liimapohja mahdollistaa silti oikein hyvän pidon ja iskunvaimennuksen kengälle. Meidän liimapohjakengät (ylläolevassa kuvassa) ovat sinänsä täysin eräilyn kestävät ja siihen tarkoitukseen 80 vuotta sitten suunnitellutkin, mutta niiden nahkaosat ottavat osumaa rajussa maastossa, sillä liimapohjia ei saa nostettua nahan suojaksi.

Liimapohja on meille erinomaisen hyvä pohjarakenne siksi, että se ei vaadi tehtaalta tai tuotantosarjoilta yhtä paljon. Liimapohjakenkiä voikin siis tehdä pienemmissä erissä ja pienemmillä tehtailla. Tämä on meille pakollista, sillä isot tehtaat eivät oikein suostu tekemään meille alihankintaa.

Käytän itse joka toisena päivänä liimapohjaisia lapikkaita ja joka toinen päivä SA nahkasaappaita, joissa on nahkarakenteinen Goodyear welt-pohja. Lapikkaistani on liimattu pohja kiinni kaksi kertaa, SA nahkasaappaista pohja on rakennettu kerran kokonaan uudestaan, minkä lisäksi kumiosia on liimattu paikalleen ja uusittu monen monituista kertaa.

Nahkapohja kestää hoidettuna hyvin ja huonolla hoidolla huonosti

Hesarin artikkelissa ylistettiin nahkapohjaa, eikä syystä, sillä se on suutarille varmasti miellyttävin rakenne. Nahkapohjassa on myös klassista tyylikkyyttä, ja sen mielikuvavaikutus saattaa olla hyvinkin iso. Mikään tie autuuteen se ei kuitenkaan ole.

Nahkapohjan ongelma on se, että pelkkä nahka kestää huonosti kulutusta, ja on aivan äärimmäisen liukas. Näistä syistä – lähinnä kulutuksen takia – vanhoihin sotasaappaisiin tehtiinkin nastoitus pohjaan. Kaikki toista maailmansotaa pahojen puolella larpanneet tietävät, kuinka hankala raudoitetulla nahkapohjalla on pysyä pystyssä talvella. Nahkapohjat, raudoilla tai ilman, pitävät myös todella kovaäänistä kopinaa. Näiden ongelmien ratkaisuna nahkapohjakenkiin nykyään liimataan ja naulataan kumiset lisäpohjat, joiden avulla ääni ja pitävyys saadaan, jos ei hyväksi, niin siedettäväksi.

Realiteetti kuitenkin on, että kumilapuillakin nahkakengät ovat tosi liukkaat, sillä jotta kengistä ei tulisi platformeja, kumilapuissa ei ole kunnon kuviointia. Lisäksi kumilaput kuluvat tosi nopeasti, ja jos kyseessä on painavan miehen asvaltillakävelykengät, korkolappuja saa olla uusimassa aika tiuhaan. Jos paljon käytössä olevia nahkakenkiä ei muista välillä viedä korjattavaksi, kuluvat pohjat nopeasti huonoon kuntoon.

Nahkapohjien ongelma on myös materiaalin kastuminen. Jos pohjat kastuvat usein, eivätkä pääse kuivumaan, ne mätänevät rikki. Eikä nahka ylipäätään ole mikään maaginen ikuisuusmateriaali, vaan paljon käveltyjen nahkapohjakenkienkin pohja joudutaan rakentamaan jossain vaiheessa uusiksi. Minä en esimerkiksi ehtinyt kävellä 50-80 vuotta vanhoilla intin saappaillani kuin noin tuhat päivää, ennenkuin pohja piti kokonaan rakentaa uusiksi, ja Goodyear welt-pohjan ompelukoneitahan taitaa Suomesta löytyä vain Tikkurilan suutarilta. Ja joo, olin tässä nyt sarkastinen, harva kenkä kestää tuhat päivää käyttöä hajoamatta, mutta ikuisia nahkakengätkään eivät ole.

Huomionarvoista myös on, että nahkapohjakengissä ei ole käytännössä ollenkaan iskunvaimennusta. Jalka kyllä tottuu tähän ja metsässä se ei haittaa, mutta jos lähtee vaikka parikymmentä kilometriä pitkälle marssille asvalttiteitä pitkin, kannattaa oikeasti valita jotkut muut jalkineet.

Tuotannon kannalta nahkapohjakengät ovat sillai ongelmallisia, ettei niitä oiken tee kukaan. Suomessa on kaksi kenkätehdasta, jossa tehdään nahkapohjia, eikä kumpaakaan kiinnosta alihankinta. Virosta löydettiin yksi suutari, joka teki yleensä ihan hyviä Goodyear welt-pohjaisia kenkiä, mutta firman toiminta ja laadunvalvonta oli muuten sen verran epävarmaa, että tavara oli pääsääntöisesti loppu, ja homma muutenkin tosi hankalaa. Intiassa ja pakistanissa tehdään paljonkin nahkapohjakenkiä, mutta sieltä hyvälaatuisen löytäminen meidän kokoiselle suomalaiselle firmalle käytännössä mahdotonta.

Nahkapohja-avautumisestani saattaisi ajatella, että vihaan nahkapohjia. Asia ei ole ollenkaan näin, vaan päin vastoin – lempikengissäni ja -saappaissani on nahkapohjat, kakkossaappaissani liimapohjat ja ainoat valupohjakenkäni ovat kiipeilytossut. Homma meneekin nimenomaan niin, että siinä missä normaalilla ihmisellä nahkapohjakengät ovat toimisto- ja juhlakäyttöön, minä käytän niitä ihan arkisessa ulkoilussa, ja mun nahkapohjasaappaisiini tulee 13 000 – 15 000 askelta joka toinen päivä, oli keli mikä tahansa. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä osaan sanoa, että kyse on ihan puhtaasti tyyli- ja jääräpäisyysvalinta, ja helpommalla ja halvemmalla selviäisi, jos käyttäisi moderneja pohjaratkaisuja. Vaan kuten saksalaiset sanoivat saappaistaan vuonna 1939: tyyli ennen tarkoitusta.

Jos kävelet paljon, osta hyvät kengät valetulla pohjalla

Vielä loppuun tiivistelmä: jos kävelet paljon, eikä tyylillä ole väliä, osta kahdet hyvät nahkakengät valetulla pohjalla, ja käytä niitä vuoropäivin, äläkä käytä juuri muita kenkiä, paitsi ehkä keskikesällä. Kengät kuluvat loppuun 3-6 vuoden kuluttua riippuen kävelytyylistäsi, painostasi ja siitä, missä kävelet. Sitten on aika ostaa uudet, mutta sinä aikana sinulle ei todennäköisesti tule suutarikuluja. Vaikka kengät maksavat sinänsä paljon, kenkiin käyttämäsi rahamäärä on sama kuin halvemmilla vaihtoehdoilla, sillä ne kestävät hyvin, eikä niitä todennäköisesti tarvitse korjata.

Jos haluat hyvät nahkakengät, mutta tyylillisistä tai muista seikoista johtuen käytät niitä harvemmin, hanki liimapohjakengät. Käytöstä riippuen itse kenkä saattaa kestää sinulla kymmeniä vuosia, ja sen aikana suutari saattaa muutaman kerran vaihtaa pohjan niihin. Aktiivisessa polkujen ulkopuolisessa metsäkäytössä liimapohjakengät tulevat todennäköisesti samanhintaisiksi kuin kengät valetuilla pohjilla, sillä sen verran usein saa olla pohjia liimauttamassa. Jos haastavassa maastossa eräily tapahtuu kuitenkin vain vaikka kymmenen päivää vuodessa, liimapohjakengät ovat oikein hyvä idea.

Mikäli haluat kestävät ja tyylikkäät kengät, ja nahkapohja on sinulle tärkeä, muista ostaa kalliit kengät. Halpojen kenkien nahkapohja hajoaa nopeasti. Älä mielellään käytä kenkiä montaa päivää putkeen, ja anna niiden kuivua hyvin, mikäli pääsevät kastumaan. Vaikka kengät sinänsä kestävät varmasti pitkään, niiden pohjien huoltaminen tulee todennäköisesti maksamaan saman verran kuin hyvien valupohjakenkien uuteen vaihtaminen.

Kaikki nämä ohjeet koskevat yli satasen kenkiä. Jos ostat seitsemän kympin nilkkurit tai maiharit, saat olla tosi onnessasi, jos ne kestävät aikuisen miehen aktiivista kävelyä yli vuoden. Hinta on joka tapauksessa sama kuin kalliimmilla kengillä, sen verran usein näitä joutuu vaihtamaan tai korjauttamaan.

3 ajatusta aiheesta “Kengät ovat kompromissi kestävyyden, mukavuuden ja huoltovapauden välillä”

  1. Viimeisestä kohdasta tuli välittömästi tämä mieleen:

    “The reason that the rich were so rich, Vimes reasoned, was because they managed to spend less money.

    Take boots, for example. He earned thirty-eight dollars a month plus allowances. A really good pair of leather boots cost fifty dollars. But an affordable pair of boots, which were sort of OK for a season or two and then leaked like hell when the cardboard gave out, cost about ten dollars. Those were the kind of boots Vimes always bought, and wore until the soles were so thin that he could tell where he was in Ankh-Morpork on a foggy night by the feel of the cobbles.

    But the thing was that good boots lasted for years and years. A man who could afford fifty dollars had a pair of boots that’d still be keeping his feet dry in ten years’ time, while the poor man who could only afford cheap boots would have spent a hundred dollars on boots in the same time and would still have wet feet.

    This was the Captain Samuel Vimes ’Boots’ theory of socioeconomic unfairness.”

    ― Terry Pratchett, Men at Arms: The Play

  2. En ole ihan varma mitä tarkoitat Goodyear welt -pohjanompelukoneella. Goodyear -kone on laite jolla ommellaan pinkopohjaan liimattuun kangaskaistaleeseen reunos, johon varsinainen nahka/kumipohja ommellaan eri koneella. Näitä Goodyear -koneita ei yleensä ikinä käytetä kengän korjaamisessa, vaan kyseessä on raskas valmistukseen tarkoitettu kone. Reunoskenkiä voidaan valmistaa muillakin tavoilla, joskin Goodyear -rakenne on tehdaskengissä ylivoimaisesti yleisin.

    Tavallisia pohjanompelukoneita löytyy kyllä muiltakin suutareilta, esim suutari Ervingiltä. Itsellänikin on sellainen, tosin vain harrastuskäytössä.

    Valmistan itse kenkiä harrastemielessä ja talvikengissä olen päätynyt nahkapohjan sekä kumisen commando-tyylisen puolipohjan yhdistelmään. Commando -tyylisiä puolipohjia saa melko matalina versioina (esim Dainite Logger), jolloin pohjan kokonaispaksuus pysyy kurissa eikä kengistä tule platformeja. Liimattuna ja tiheästi naulattuna puolipohjat pysyvät varsin hyvin paikallaan, varsinkin kun pidetään huoli reunoksen kunnosta niin ettei nahkapohja ime jatkuvasti kosteutta.

    Kestävyyden kannalta paras vaihtoehto reunoskengässä lienee paikalleen ommeltu kumipohja, mutta tässä tapauksessa loppuun kuluneen kengän pohjaaminen on raskas ja kallis operaatio verrattuna pelkän puolipohjan uusimiseen.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.