Yrittäjänä olen tietysti itse joskus tehnyt kaiken, mitä firmassani tehdään, ja koska mulla on edelleen tosi vahva visio, tuntuu herkästi, että mulla on kyky ja vastuu myös osata kaikesta kaikkein eniten. Tuntuu, että omistajuus ja johtajuus pitää lunastaa sillä, että on paras kaikista. Ei sillä, että mä olisin tietoisesti ajatellut

Tässä EMBAn Taloustieteen moduulin pohjatöiksi piti muun muassa lukea 37-sivuinen dokumentti vuodelta 2021 siitä, miten kuluttajansuoja ei ole pysynyt mukana liiketoiminnan siirtyessä nettiin ja keskittyessä muutamalle valtavalle kansainväliselle jätille. Oli ihan kiva huomata, että suurin osa neljä vuotta sitten kirjoitetuista toimenpide-ehdotuksista oli toteutunut joko säätelyn tai pelureiden vapaaehtoisen toiminnan kautta.

On ihan höpöhommaa vastustaa YEL-uudistusta siksi, että yrittäjillä ei ole siihen rahaa. Tottahan se sinänsä on: monella yrittäjällä ei ole oikeasti rahaa maksaa itselleen eläkettä, joten he eivät tee niin. Ja he kaikki tekevät väärin alihinnoittelemalla itsensä. Jokaisen suomalaisen kuuluu saada työstään sekä palkka, että vielä eläke. Eläkemaksussa sniiduilun siirtäminen

Hesarissa oli oiva artikkeli kenkien kestävyydestä. Mulla olis tähän vähän kommentoitavaa, sekä aukomista siitä, minkälaisia kenkiä me myydään (ja teetetään) ja miksi. Karkeasti sanottuna kengän pohjissa tehdään kompromissi pitkäikäisyyden, huoltovapauden ja mukavuuden välillä. Valetuilla pohjilla on parasta ennen – päivämäärä, mutta sen ajan sisällä niitä ei tarvitse korjata, ja niillä

Pelkäsin itse liian pitkään palkkaamisen sitovuutta Jostain syystä multa on hirveän usein kysytty mun suurimpia virheitä tai epäonnistumisia. Taustalla kai on joku “epäonnistumisista oppii” -juttu, mutta toisaalta mä koen, että olen aina puskenut eteenpäin nimenomaan siksi, etten ole ajatellut epäonnistuneeni missään, vaan keskittynyt enemmän niihin onnistumisiin. No, yksi mun suurimmista