Sain tuloja viime vuonna 342 749,66 euroa, joista maksoin 104 527,17 euroa veroja. Suora veroprosenttini oli siis 30,5 %, mutta koska melkein puolet tuloistani on osinkoja, mukaan voi ottaa firman 20 % tuloveron, jonka osuus on 30 644 euroa. Tuloni tuottivat siis yhteensä 135 171,17 euroa veroja, ja todellinen veroprosenttini oli 39,4 %.
Mun mielestäni on oikein terve käytäntö, että rikkaiden verotiedot ovat julkista tietoa.
Verotiedot eivät kerro koko totuutta
Otinkin jo tossa aikaisemmin kantaa listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverotukseen, joka tarkoittaa sitä, että yrittäjät ja yrityksiin tulonsa siirtäneet saavat isoja veronalennuksia, mutta vain jos firmat ovat voitollisia tai ainakin rikkaita. Mun 2020 tuloissani näkyy tämän veronalennuksen täysi hyöty. Mä saan epäreilua etua, sillä veronalennuksia ei pitäisi antaa sillä perusteella, että joku porukka on onnistunut ajamaan oman edun läpi politiikassa, vaan siksi, että veronalennuksena saatava hyöty on parhaiten valtiolle tuottoa antava tapa käyttää kyseinen rahamäärä. Osinkoverokikkailun kanssa näin ei ole, ja on erityisen ikävää, että se suosii vain niitä, joilla on jo rahaa. Nostin osinkoa 153 000 euroa, ja maksoin siitä yhteisövero mukaan lukien 45 357,36 euroa veroa. Osinkoveroprosenttini oli siis 29,6 %. En viime vuoden tuloissa saanut vielä täyttä verohyötyä, joten tämän vuoden tulojeni osinkoveroprosenttini on alhaisempi.
Paitsi, että valtio menettää osinkoverotuskikkailussa rahaa, se myös hämärtää julkisia verotietoja. Veronalennuksen takia mun julkisista tuloista puuttui iso pala: lehdistössä sanottiin mun saaneen 0,24 miljoonaa euroa, mutta siihen päälle tuli toi 100 000 euron verovapaa osinko.
Osinkoverokikkailu ei ole ainoa tapa piilottaa tulojaan ja välttää veronmaksua. Edellisen hallituksen pääministeri oikein näytti mallia, että samalla kun leikataan isolla kädellä, talkoisiin voi osallistua itse maksamalla 0,00 euroa veroja. Sipilän hallitus toikin kaiken leikkailun ohessa tämän veronsäästömahdollisuuden myös vähemmän rikkaille ihmislle.
Raha on valtaa, ja kansan on hyvä tietää, missä valta on
Tänä vuonna noin 4 000 rikasta pyysi Verottajaa piilottamaan tulonsa lehdistöltä, ja Verottaja teki työtä käskettyä. Perusteena oli, että tulot ovat ihmisen yksityisasia. Mä olen tästä sillai samaa mieltä, että tiettyyn pisteeseen asti näin onkin. Sanotaan vaikka, että alle 100 000 euron todelliset vuositulot voivat hyvin olla yksityisasia. Kun siitä mennään yli, aletaan puhua jo isoista rahasummista, ja isot rahasummat tarkoittavat suurta valtaa.
Raha on epämääräinen käsite. Se on kuin kirjoitustaito: tarpeellinen, ja kehittyi itsenäisesti useassa eri kolkassa maapalloa. Se on välttämätön osa yhteiskuntaa, ja johtaa pienellä rasolla selkeään, reiluun peliin. Se on kuitenkin hyvin abstrakti asia, ja
