Katsokaa tätä hattua. Kävin tänään luennoimassa Mikkelissä, ja keskustan läpi kävellessäni ohimennen huomasin kunnon wanhan ajan hattukaupan. Kyse ei ollut pelkästään kaupasta, vaan takahuoneessa oli myös ateljee, jossa valmistettiin hattuja. Löysin sieltä just semmosen junankuljettajahatun josta olen haaveillut, made in Finland ihan paikan päällä, ja hyvää villakangasta. En edes kehtaa sanoa miten halpa tää oli, mutta vihjeeksi voin antaa, että norjalaisesta ketjuliikkeestä Helsingin keskustasta saa vähän samannäköisiä mutta Kiinassa polyesterista tehtynä kaksi kertaa kalliimmalla. Vaikea käsittää, miten hattukauppa pysyy näillä hinnoilla pystyssä.
Samankaltaista ilmiötä kuulin paikan päältä muutenkin – Mikkelissä ja muualla Itä-Suomessa on tehdään edelleen paljon sellaista, mitä ei enää uskoisi Suomessa valmistettavan. Laatu on just sitä, mitä suomalaiselta odottaa – korkeaa – ja tuotteiden takana on hienoja tarinoita. Jos näiden hattujen tarinan kertoisi Helsingin hipstereille ja myytäisiin netissä, hinnan voisi tuplata ja todennäköisesti työvoimaa pitäisi palkata lisää, että kysyntä saadaan katettua. Vaan eipä Punavuoresta kauhean usein tulla Mikkeliin shoppailemaan, ja jos tullaan, kukaan ei tiedä, mitä etsiä ja mistä.
Ehdotan savolaisille verkkokauppaan panostamista. Eikä mitenkään sillai, että sillä saatais paikallista kivijalkaa puolustettua muutamaa vuotta pidempään kansainvälisiä suuryrityksiä vastaan, vaan sillai, että etsitään ne paikalliset timantit – kuten vaikka tää Hattu-Baari, tehdään niille toimiva ja nykyaikainen nettikauppa, viilataan hintoja ylöspäin niin, että yrittäjälle jää muutakin kuin känsät käteen, ja otetaan länsi- ja eteläsuomalaisilta rahat ja luulot pois. Jos olemassaolevalla kivijalalla tai tuotannolla ei ole kykyä kaiken maailman nettivempeleisiin, paikalla on edelleen nuorta osaavaa ja oppivaa väkeä, joille olis varmaan ihan hyvä tarjota mielekäs tulevaisuus myös kotiseuduilla. Pienempien kuntien paikalliset kehitysyhtiöt vaikuttavat myös aika timanttiselta resurssilta – enpä ole kuullut, että Vantaalaisille yrittäjille olis tarjolla kaupungin maksamaa henkilökohtaista konsulttisparrausta.
Sikäli kun näitä kymmeniä ja kymmeniä vuosia olemassa olleita kauppoja on vielä jäljellä, niillä on edelleen mahdollisuus menestyä, ja jopa lähteä uuteen nousuun. Nykypäivän kiinakrääsän keskellä kotimaassa tehdyllä käsityöllä on arvonsa ja ostajansa.
Jos ei tästä muuten tuu mitään, mun pitää varmaan itse koittaa aggressiivisesti ostaa joku hattukauppa ja tuoda tätäkin suomalaista käsityötä taas vähän laajempaan tietoisuuteen.
Päivitys: Länsi-Savo teki mun käynnistä ja päivityksestä oikein lehtijutun.
