Linnanjuhliin voi viedä puukon, olispa seurapelejä

Jouduttiin linnaan ja päästiin myös pois. Tässä vähän #lekalooks-kuvaa, ja kerrotaan nyt hiukan tarkemmin vielä, että mistä ja mitä, kun olen itse niin tyytyväinen asuun. Teemana mulla oli pukeutumisessani pahuus – pussihousumalli oli sellainen, että sellaisissa ollaan kyllä varmaan joskus noissakin bileissä oltu, mutta ei ihan vähän aikaa sitten. Pussihousut olivat taas yksi positiivinen esimerkki maahanmuutosta, ne kun olivat Arman Alizadin tekemät. Perinteiset, leveävartiset lapikkaat sopivat hyvin istuvien pussihousujen kanssa hiukan hassusti, joten mulla olikin Amurin Suutarin tekemät jömpikkäät – siinä on semmoinen parikymppinen käsityöläisduo, että ilo tulee, suosittelen varauksetta! Helavyö puukkoineen – joo, siinä oli terä – oli Iisakki Järvenpään Puukkotehdas vakiomalli, josta pienempi puukko valitettavasti epähuomiossa oli tippunut taksin takapenkille. Takin ja liivin takana oli Pukustudion Sonja Raassina, inspiraatio niihin oli tullut Härmä-leffan pääpahiksen asusta. Tykkään ajatella itseäni loppuvastuksena. Star Warsissakin aina kannatin imperiumia, ja korkkareissa tsemppasin saksalaisressukoita – kyllä se siitä vielä joku kerta, ihan varmana.

Linnanjuhlakuvan Facebook-kommentit ovat ensimmäinen kerta, kun saan perusteetonta vihaa osakseni. Yksi haukkuu nuijaksi ja toinen keksii jostain, että minä, jonka leposyke on noin 45, olisin jostain syystä ollut intissä B-mies – ja ilmeisesti en siksi olisi oikeutettu olemaan linnan juhlissa, tai jotain. Myös tosta puukosta on tullut jotenkin ihan naurettavan voimakasta reaktiota. En oikein keksi nyt mitään muuta perustetta kuin sen, että joko jengiä vähän kadettaa, tai sitten noita linnan juhlia pidetään jotenkin herrojen turhantärkeänä naamagalleriana. Myönnetään, mulla itsellänikin oli niistä vähän patsastelua henkivä kuva, ja ihan yksinkertainen päätös ei ollut tulla paikan päälle. Keksin (hiukan avutettuna) sitten onneksi, että aina ei tartte negistellä, että se on kohtelias kunnianosoitus, ja mennään nyt sitten sinne hyvässä hengessä. Paikan päällä silti oltiin Johannan kanssa aika hukassa – jengiä oli niin, että siellä kirjaimellisesti välillä nojattiin muihin vieraisiin, kun ei muutakaan mahdettu, eikä me tunnettu ketään. Isäntäväki, mikä yleensä pelastaa bileissä, joissa sulla ei ole yhtään kaveria, oli kutsunut ihan liikaa jengiä – nähtiin ne nopeasti sisään tullessa, eikä sen jälkeen ehditty puhua ollenkaan. Edes perheen koira, joka yleensä pelastaa kun ei uskalla puhua tuntemattomille, ei ollut paikalla, vaikka sellainenkin tiettävästi löytyi.

Eli Sauli Niinistö, tai seuraavat tasavallan päämiehet, kuunnelkaas: Koittakaa kutsua vähän kokonaisempia sosiaalisia ryhmiä. Mä en ole yksinäni Varustelekaa tehnyt, ja olis ollut kiva ottaa esimerkiksi koko firma mukaan, tai ainakin osa porukasta. Kannattaa myös ehkä joko hankkia isommat tilat tai sitten ihan vaan kutsua vähemmän jengiä, sillä tuolla oli oikeasti ihan naurettava tungos. Kakkua oli kuulemma tarjolla, mutta me ei ikinä löydetty sitä pöytää, koska sisällä ei mahtunut liikkumaan. Lisäksi jos kutsuu talon täydeltä suomalaisia, voi olla varma, että vähintään puolet porukasta lähinnä vaihtaa painoa jalalta toiselle tosi epävarman näköisenä, eikä puhu kellekään. Siellä ei edes ollut varsinaista tekemistä, jos ei lasketa tanssimista ja siinä yhdessä hallissa “jos joku vaikka tulis vähän haastattelemaan” -pousailua. Jos mut kutsutaan vielä kerran, lupaan tuoda puukon lisäksi Scrabblen ja Aliaksen – järkätkää te vähän penkkejä ja pöytiä, että mahdutaan pelaamaan. Jos tehdään noista adosti kivat bileet, niin ehkä kansalaisillekaan ei tuu sitten niin negis kuva koko touhusta.

Niin, ja hei – se puukko, jonka salakuljetin sisälle avoimesti vyöllä. Salaa oikeesti sähköpostilla kysyin kansliasta luvan sen tuomiseen. Haluan ehkä näyttää pahikselta, mutta oikeasti sydämessäni mä olen hyvien puolella.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.