Yrittäjänä olen tietysti itse joskus tehnyt kaiken, mitä firmassani tehdään, ja koska mulla on edelleen tosi vahva visio, tuntuu herkästi, että mulla on kyky ja vastuu myös osata kaikesta kaikkein eniten. Tuntuu, että omistajuus ja johtajuus pitää lunastaa sillä, että on paras kaikista. Ei sillä, että mä olisin tietoisesti ajatellut näin, mutta hyvä se on olla itselleen rehellinen.
EMBA-opinnoissa Risto Sarvas opetti muutosjohtamisesta ja softapuolen maailmasta, missä pitää johtaa asiantuntijoita. Tässä maailmassa johtajan ei ole missään vaiheessa ollut tarkoitus olla alan paras asiantuntija, vaan hyvä johtaja. Miten ihana näkökulma.
Uudistettiin meidän verkkokauppa syksyllä, ja se meni aivan täysin vituiksi. Uuden verkkokaupan myötä konversio on romahtanut pohjalukemiin ja tätä on nyt kohta puoli vuotta paikattu. Homma on edelleen kesken ja kriisitunnelma päällä. Tätä pähkiessä tuntui oikein hyvältä todeta, että minä en ole oikea ihminen antamaan vastauksia. Kymmenen vuotta sitten multa olisi löytynyt suoraan tieto siitä, millä tavalla tuote pitäisi lisätä ostoskoriin ja missä on paras paikka hakukentälle, mutta koska en ole enää tehnyt käytännön työtä asian kanssa, olen täysin tippunut pois kelkasta. Mun verkkokaupasta vastaava tiimi taas on sen puolen parhaita asiantuntijoita, joten johtajana mun tehtävänä oli ensisijaisesti kuunnella (sopivien väliportaiden läpi) ja sitten muistuttaa, että te osaatte tämän, työn määrä on vain iso. Tottakai multa löytyy sparrausta toimintatapoihin, mutta vastausten on tarkoituskin tulla sieltä asiantuntijoilta, ei multa.
Aiemmassa moduulissa meille vinkattiin hyväksi lukemiseksi monikulttuuristen tiimien johtamista käsittelevä Erin Meyerin The Culture Map. Meidän porukkaa on todella vaikea sanoa monikulttuuriseksi, mutta kirja oli mielenkiintoinen myös siinä, miten se kulttuurien kautta käsitteli erilaisia hierarkiakäsityksiä ja niiden vaikutusta käytännön johtamiseen. On olemassa kulttuureja, jossa paras johtaminen on edelleen sitä, missä johtaja ainakin näennäisesti on tietävinään kaikesta eniten, ja siksi johtajalla hyväksytetään aika pieniäkin asioita. Musta on tosi hyvä olla Suomessa, jossa ihmisille voi vain sanoa, että sä osaat tämän homman, mä luotan suhun. Anna mennä.
