Tässä EMBAn Taloustieteen moduulin pohjatöiksi piti muun muassa lukea 37-sivuinen dokumentti vuodelta 2021 siitä, miten kuluttajansuoja ei ole pysynyt mukana liiketoiminnan siirtyessä nettiin ja keskittyessä muutamalle valtavalle kansainväliselle jätille. Oli ihan kiva huomata, että suurin osa neljä vuotta sitten kirjoitetuista toimenpide-ehdotuksista oli toteutunut joko säätelyn tai pelureiden vapaaehtoisen toiminnan kautta. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset suuryhtiöt käyttäytyvät kuluttajia kohtaan nykyään hyvinkin reilusti, ja “move fast & break things” alkaa olla takana päin. Paitsi.
Kiinalainen halpakauppa oli jo vuonna 2021 oikein hyvin voimissaan, mutta on nykyään ihan omaa luokkaansa. Muutoksen voimana on Temu, joka oli viime vuonna Suomen toisiksi suosituin verkkokauppa, enkä pidä ihmeenä, jos se tänä vuonna kiilaa Zalandon ohi ykköseksi.
Temuhan ei ole varsinainen verkkokauppa, vaan samanlainen alusta kuin aikaisemmatkin suositut Kiinalaiset sivustot. Kuka vain voi myydä mitä vain, Temu ottaa siivun päältä ja Kiinan valtio piffaa postikulut. Tavaran lähettää joko sitä tuottava tehdas tai paikallinen pikkutukku.
Siinä missä Venäjä tekee DDOS-hyökkäyksiä, katkoo kaapeleita ja käyttäytyy ylipäätään kuin huonoihin kotioloihin reagoiva teini välittämättä omasta tulevaisuudestaan, Kiinan vihamielinen vaikuttaminen tapahtuu hymyssä suin, rahaa polttaen ja taloudellista maailmanvalloitusta valmistellen. Temussa rahaa palaa jo ihan perustoimintaan. Tehtaalta suoraan toimittaminen ei ole mikään taikaisku, millä kuluttajalle on mahdollista myydä tukkuhinnalla, sillä siinä kun tehdas investoi keräilyvarastoon sekä yksittäisten tuotteiden pakkaamiseen ja lähettämiseen, ollaan taas ihan samassa kustannusrakenteessa kuin tukku/nettikaupassa. Tilausten lähettäminen lentorahtina Euraasian toisesta päästä ei voi olla ilmaista, vaan joku sen aina maksaa. Kun kaiken tämän päälle Temu käyttää markkinointiin kirjaimellisesti miljardeja vuodessa, ei kyse ole liiketoiminnasta, vaan jostain muusta. Joko tässä rakennetaan Kiinan kiinteistömarkkinoiden hengessä valtavaa pörssikuplaa, tai sitten kommunistisessa puolueessa on laskettu, että tämä on halvempaa kuin ohjusten viskely, eikä ikäviä pakotteitakaan tule. Nimittäin lännen taloudelle ei ole mikään helpotus, että kuluttajien rahat ja logistiikkayhtiöiden aika menee kiinalaiseen kertakäyttökrääsään.
Eurooppalaiseen tapaan käsiä nostellaan ilmaan ja valitusta ulistaan suureen ääneen, mutta mitään ei tehdä, tai jos tehdään, tehdään uskomattoman hitaassa mittakaavassa. Tarvittiin Donald Trumpin ensimmäinen kausi viime vuosikymmenellä siihen, että kiinakrääsän rahtimaksujen maksajaksi tuli Kiinan valtio länsimaisen kuluttajan sijaan. Arvonlisäveroa kiinalaiset joutuivat maksamaan vasta vuonna 2021, ja edelleen EU Suomea myöten antaa ihan suoraa yritystukea Temulle – se kun on käytännössä vapautettu tullimaksuista, toisin kuin me eurooppalaiset firmat. Tullin tilastojohtajan kommenteista huolimatta kyse ei edes ole mistään pikkusummasta, vaan esimerkiksi vaatteissa tullimaksu on 12%. En tiedä missä todellisuudessa asiaa vähättelevä viranomainen elää, mutta mä olen tässä parinkymmenen vuoden aikana kyllä huomannut, että jos tuotteen hintaa nostaa, sen myynti laskee.
Suomen ja EU:n viranomaisten rimpuilu Temun suhteen on kuitenkin ihmeellistä lillukanvarsiin tarttumista. Meillä on aika lailla kaikissa länsimaissa jo olemassaoleva, kattava kuluttajalainsäädäntö, mitä Temu käytännössä pitää täysin pilkkanaan. Ei tarvitse kuin käydä Temun etusivulla, niin homma vaikuttaa kuin vitsiltä. Suurin osa tuotteista on ikuisessa alennuksessa, postikulutarjous sisältää ehtoja joita ei heti kerrota. Fikkaria myydään niin selvästi väärennetyllä tuotekuvalla, että myyjäkään ei taida olla täysin tosissaan. Moottorisahan ketjuja kaupataan niin, että kuluttaja luulee ostavansa pienen moottorisahan, minkä käyttäjät myös mainitsevat arvosteluissa – mutta antavat kyllä 3/5 tähden arvostelun, eli arvosteluita väärennetään. Koko sivusto nauraa malli- ja kopiosuojalle, ja tilausten joukossa tulee tutkitusti rutkasti kamaa, jotka eivät vastaa EU:n turvallisuussääntöjä. Jos Eurooppalainen firma tekisi edes osan Temun rikkeistä, tulisi toiminnalle stoppi uhkasakkojen kera heti seuraavana päivänä.
Kiinassa ei uskota kuluttajan olevan oikeutettu minkäänlaiseen suojaan kauppatilanteessa, mutta meillä asiat on kirjattu lakiin. Temu ei ole kiinalainen kauppa kiinalaisille, vaan nimenomaan länsimaihin suunnattu viritelmä, jota markkinoidaan meille niin aggressiivisesti, ettei karkuun meinaa päästä.
On myös mielenkiintoista katsoa, että sama hintahaukkakuluttaja, joka Suomessa kantelee välittömästi kuluttajansuojaan, jos Tokmannin alennuskahvipaketit loppuvat kesken, ottaa mielellään vastaan räikeää kusetusta kiinalaisella, kun kokee sillä tavalla pelaavansa jotain peliä, jossa saattaa saada jotain tosi halvalla. Ehkä, koska pelin henki on, että se tavara ei välttämättä sitten olekaan käyttökelpoinen, mutta se ei haittaa, koska samassa paketissa kuitenkin oli jotain hyödyllistäkin.
Länsimaiden hitaus Temun ja vastaavien toimintojen kanssa aiheuttanee Pekingissä samanalaista hykertelyä kuin Kremlissä, kun poliitikot eivät uskalla sanoa keltaisen vihollisen oikeaa nimeä. Koko touhu olisi vähemmän surkuhupaista jos ei tietäisi, että silloin kun oikeat lobbarit puhuvat, asioita kyllä tapahtuu. Eurooppalainen autoteollisuus edelleen haaveilee koko sähköautohomman perumisesta, ja kun Kiinasta meinaa tulla polttomoottoriauton hintaisia sähköautoja, rangaistustulli lätkähtää oitis. Mitähän tarttis tehdä, että räikeästi meidän lakeja ja asetuksia rikkoja vähittäisalusta saisi samaa kohtelua?
Itse ehdotan samaa kuin Vietnamissa – Temu ja muut kiinakrääsäalustat kiinni. Hassunhauskasti tämä ei ole Vietnamilaisten keksimä käytäntö, vaan Kiinassa suljetaan jatkuvasti länsimaisia sivustoja ja palveluja ilman sen kummempaa neuvottelua tai valitusmahdollisuutta. Syyt löytyvät laeista heti, ja sama tehtäisiin kotoperäiselle toimijalle.
