Yks mun yritystaipaleen suurin kompastuskivi oli työntekijöiden palkkaus. Mua ei varoiteltu lapsentekoriskistä, vaan työntekijäriskistä: palkkaat yhdenkin työntekijän, niin johan se heti heittäytyy sairaslomalle tai on muuten hankala, ja sitten sulla ei ole sitä apua edelleenkään, mutta kuluja entistä enemmän. Yritinkin selvitä yksin ensimmäiset kolme vuotta, minkä jälkeen olin itse ihan totaalisen paskana, ja myös asiakkaat saivat huonoa palvelua. Niin siinä jää meileihin välillä vastaamatta ja joitain tilauksiakin lähettämättä, jos yrittää liian isosta työkuormasta selviytyä päivästä toiseen.
Palkkasin ensimmäisen työntekijän, Vekaranjärveltä vasta vapautuneen Henrin, 2006 Tammikussa, ja lähdin tyyliin seuraavana päivänä Saksaan hakemaan lisää kamaa. Henri jäi yksin, katsoi vasemmalle, katsoi oikealle ja soitti myöskin I/05 Vekaralle saapuneelle Henrille, että nyt olis duunia tekemättä. Kun tulin takaisin, havaitsin Henrien määrän tuplaantuneen, ja vuoden lopussa meitä oli yli kymmenen töissä, liikevaihdossa meni miljoona rikki ja kiire tuli vaihtaa toiminimi osakeyhtiöksi. Työntekijöitä on joskus palkattu vähän liikaakin, mutta kaikesta on selvitty, ja nykyään Varusteleka on ihan eri kokoinen firma nimenomaan siksi, että kaikeksi onneksi uskalsin palkata porukkaa. Myös mun oma mielenterveyteni säily, ainakin suunnilleen.
Varustelekan nettikaupan naamagalleriasta näkee, että miehiä on hakeutunut naisia enemmän töihin, mutta naisia on silti palkattu enemmän kuin muutama, ja ainakin ikänsä puolesta niistä jokainen pystynee edelleen lisääntymään. Meillä on historian aikana yli sata ihmistä ollut palkkasuhteessa, joten mun empiirinen kokemukseni on jo aika tuntuvasta joukosta. Haluankin varoittaa muita yrittäjiä siitä, että lastentekoriskikeskustelu on yksi suuri kusetus! Meillä ei nimittäin yksikään nainen ole jäänyt äitiyslomalle, mutta nää kolmekymppisiksi tulevat miehet näköjään käyttää isyyslomia – ja vielä täysmittaisia sellaisia – niin usein, että mieleni tekee puhua jo ihan epidemiasta. YRITTÄJÄ, ÄLÄ PALKKAA KOLMEKYMPPISIÄ MIEHIÄ, NE HALUAVAT LISÄÄNTYÄ ja nykyajan pullamössöisät ihan oikeasti viettävät aikaa sen perheensä kanssa! Tauti on tarttunut itseenikin niin, että kun 34-vuotiaana tulin isäksi, hanskat jäi tiskiin melkein vuodeksi, kun olin mieluummin kotona perheen kanssa.
Jos ajattelet yritystoimintaasi lapsentekoriskin kannalta, sulla on varmaan kaikenlaisia muitakin riskejä mielessä, ja firman toimintaa ohjannee silloin myynnin sijaan ongelmien välttely. Firmat saavat ja voivat kantaa vastuunsa työntekijöistä myös silloin, kun ne saavat lapsia. Jawohl, katkase.
