VALTTERI LINDHOLM - YRITTÄJÄ JA HERRASMIES

Olen 40-vuotias yrittäjä ja Varustelekan perustaja. Tämä sivusto on sekoitus mielipidekirjoituksia ja tietoiskuja yrittäjyydestä. Tätä kautta voit myös ostaa helvetin halpoja ja hyviä markkinoinnin videokursseja, sekä mun asiantuntijapalveluja.

Osa 1: Perustin uuden yrityksen ja uudet nettisivut

Maaliskuussa tapahtui kaksi asiaa: muutin Porvooseen ja perustin uuden firman. Sen jälkeen olen hiki hatussa mm. rakentanut tätä nettisivua, jotta saisin firmalle toimivan markkinointialustan. Valmista tuli! Jatkan Facebookissa aloittamaani blogiani täällä, minkä lisäksi tulen dokumentoimaan tänne uuden firman perustamisen vaihe vaiheelta sarjaan blogikirjoituksia. Netissä on hyviä ohjesivustoja yrittäjille, mutta harva on jaksanut kirjoittaa yritystarinansa esimerkin kautta.

Perustin firman jo olemassaolevalle toiminnalle

Uuden firman ensisijainen toiminta on mun puhuja-, koulutus- ja konsultointihommat. Varustelekan menestys on tuonut mulle puhujapyyntöjä jo pitkään, ja pankin räjäytti se, kun mut valittiin vuoden nuoreksi yrittäjäksi 2015. Olin siinä vaiheessa jo ehtinyt puhua sen verran, etten enää suostunut mihinkään ilmaiseksi, ja kun keikkaa pukkasi, sopiva hinnoittelu oli helppo haarukoida. Puheiden pitämisen lisäksi rupesin harrastamaan myös kouluttamista – neuvoin muita firmoja, kuinka somessa ollaan, kuinka Facebookissa markkinoidaan tai kuinka tehdään hyvä verkkokauppa. Tästä tuli sekä konsultaatiokeikkaa, jossa pureuduin jonkun tietyn firman toimintaan, sekä laajemman tason koulutusta, jossa puhuin näitä juttuja isommalle yleisölle.
Puheesta jossain tapahtumassa sai 1000-3000 euroa riippuen järjestäjästä, konsultoinnista saa mun nimellä 300 euroa tunti, luento Facebook-markkinoinnista 35 euron pääsyhinnalla toi mulle 1000-1300 euroa. Mulla oli firma, minkä kautta toimintaa tehdä – joten laskut lähtivät Varustelekasta ja yleisöluennot maksettiin Varustelekan nettikauppaan tai myymälän kassaan.
Ongelmaksi tuli Varustelekan koko – se ole mikään yhden miehen monialayritys, vaan tuohon aikaan 9-13 miljoonaa euroa vuodessa kääntävä armeijatavarakauppa. Olen oppinut delegoimaan, joten mulla ei ollut enää mitään kontaktia meidän kirjanpitoon, laskutukseen, palkanmaksuun tai muuhun. Mun luentopalkkioni vähän niinkuin katosivat firman loputtomalta tuntuvaan liikevaihtoon, ja mun “pikkujuttujen” nakittaminen muiden hoidettaviksi, ilman että mulla on itse mitään hajua etenevätkö asiat vai ei, nolotti ja harmitti. Myös mun tuomani rahan saaminen mulle oli hankala homma, koska mun tulot – ja verot – määriteltiin yleensä vuoden alussa Varustelekan edellisvuoden voiton perusteella, eikä niitä hevin haluttu muuttaa.
Parin vuoden säätö Varustelekan kautta kuitenkin todisti mulle, että mun puhuja- ja koulutustoiminnalle on kysyntää, oikeastaan sitä enemmän, mitä enemmän käyn duunia tekemässä. Firman perustaminen olikin siis sikäli helppo rasti, että tiesin, että mullla on 20 000 – 30 000 euron vuosittainen liikevaihto olemassa, ja mulla oli aika hyvä haju, mitä teen ja miten sen teen.

Osakeyhtiö, tottakai

Yritysmuotoa ei mun tarvinnut kauheasti miettiä. Toiminimen voitot menevät ansiotuloverotuksella, osakeyhtiön yhteisöverolla. Ansiotuloveroprosentti mulla on 38,50, yhteisöveroprosentti on 20%. Vähempituloisella asia ei ole ihan niin selvä, mutta vähänkään isompaa liiketoimintaa pyörittävän firman kannattaa olla osakeyhtiö ihan ton yhteisöveroprosentin takia. Tai sitten pitää osata tehdä tosi pientä voittoa.
Erittäin olennainen asia on myös se, että osakeyhtiö on huomattavasti toiminimeä uskottavampi yritysmuoto. Sain kokea tämän hyvin konkreettisesti, kun pistin Varustelekan alussa pystyyn toiminimeksi. Toiminimiyritykseen suhtaudutaan, kuin se olisi koko ajan konkurssin partaalla. Oli sekä aikaavievää että noloa mennä hakemaan sitä Saksasta tullutta tavaralähetystä, kun ensin piti marssia käteisen kanssa terminaalin konttoriin ja maksaa rahtikulut, ennenkuin rahtifirma suostui luovuttamaan lähetyksen mulle. Tasarahalla, koska vaihtorahaahan siellä ei ollut. Osakeyhtiönä olisi voinut vaan hakea lähetyksen ja lasku olisi seurannut perästä.
Toiminimiyrityksen uskottavuusongelma on asia, josta ei ehkä tarpeeksi painokkaasti kerrota yrittäjyyden oppaissa. Jos myyt erityisosaamista, kuten minä, ei toiminimeä kannata perustaa, vaikka se sattuisi olemaan taloudellisesti ihan fiksu veto. Erityisesti yritysten välisessä kaupassa (limanuljaskakielellä B2B) osakeyhtiöllä on iso markkinointivaikutus, mutta asia koskee myös joitain kuluttajien kanssa toimivia firmoja. En ehkä ostaisi sähkösuunnittelua tai lääkärinpalveluja toiminimeltä.
Jos olet perustamassa firmaa, todennäköisesti kannattaa perustaa osakeyhtiö. Osakeyhtiö vähentää yrittäjän henkilökohtaista vastuuta, sen avulla maksaa vähänkään isommasta liiketoiminnasta vähemmän veroja ja yrittämistä ei vaikeuta epäuskottavuusongelmat. Osakeyhtiön perustaminen toki maksaa 255 euroa enemmän, ja jostain pitää löytyä 2500 euroa joko rahana tai yritykselle käyttökelpoisena muuna omaisuutena. Jos rahaa on tosi vähän (kuten mulla perustaessani Varustelekan), nää voi olla isoja asioita. Toiminimen voi onneksi muuttaa myöhemmin osakeyhtiöksi ilman mitään erityisiä seuraamuksia.

Firma oli helppo perustaa netissä

Ennen yrityksen perustamista olisi hyvä tehdä ainakin liiketoimintasuunnitelma, sekä mielellään strategia, joka pitää sisällään mission, vision ja arvot. Mun suunnitelmissa olikin rakentaa nää ensin valmiiksi, tehdä aiheesta blogipostaus, sitten perustaa firma ja blogata siitä. Ja sitten tuli vähän kiire laskuttaa, ja perustin firman. Mulla meni noin kahden työpäivän duuni googlettaa “osakeyhtiön perustaminen” ja luovia läpi YTJ:n prosessien. Sen jälkeen jäi enää duuniksi pankkitilin hankkiminen, mikä oli sillai oma hauska tarinansa, että kirjoitan siitä oman postauksen.
Mun on turvallista perustaa firma, koska mulla on tosi hyvät tulot jo valmiiksi. En saa yhteiskunnan tukia, joten firman olemassaolo ei voi niihin vaikuttaa. Lisäksi firma, joka myy mun aikaa, ei vaadi sinänsä mitään, joten jos toimintaa ei ole, kulujakaan ei ole. Firman perustaminen oli siis mulle täysin riskitöntä. Eri asia olisi ollut, jos mun olisi pitänyt hankkia toimitilat jostain muualta kuin omasta kotitalosta, tai jos mun olisi pitänyt hankkia myytävää fyysistä tavaraa. Mä voin siis hyvin ensin hutkia ja sitten tutkia.
yrityksen-perustaminen.net tuli tutuksi prosessin aikana. Kehotankin yrittäjyydestä harkitsevia tutustumaan sivustoon huolella sen sijaan, että itse alkaisin liikoja toistelemaan kaikkea siellä sanottua.
Siitä on 15 vuotta, kun edellisen kerran perustin firman. Nyt oli kovin ihanaa huomata, että homma hoitui melkein kokonaan digitaalisesti, eikä missään loppujen lopuksi tarvinnut fyysisesti käydä. Ainut paperinen asia, joika kannattaa säilyttää, on kaupparekisteriote. Senkin voi skannata.

Olin nimen suhteen sitten tylsimys

Yrityksen nimen valinta on asia, johon kuulemma kannattaa laittaa paljonkin aikaa, mutta useimmat tarinat tuntuvat kertovan, että äkkiä piti vaan jotain keksiä. Koska uusi firmani myy lähinnä mun aikaani, Valtteri Lindholm Oy oli aika luonteva valinta, ja onneksi myös vapaana. Tässä kohtaa rupesi kuitenkin jo vähän jännittämään – entä jos saan niin paljon keikkaa, etten ehdi itse tekemään, tai jos multa pyydetään paljon asioiden käytännön toteutusta? Voi olla, että mulla on tässä käsissäni uuden, isomman mainostoimiston alku. Jos brändään Valtteri Lindholm Oy:stä hyvän nimen, ja tältä firmalta konsultaatiota tilaava saakin paikalle Pertti E. Eräreijän, asiakas saattaa pettyä. Tai jos päätän perustaa vaikka uuden verkkokaupan, ehkä olis hyvä laittaa firmalle nimi, joka ei oikein tarkoita mitään, ja jonka voi brändätä sitten minkälaiseksi tahansa?
No ei tullut mieleen mitään hyvää, ja kiire oli perustaa. Valtteri Lindholm Oy siitä tuli. Firmalle voi onneksi hankkia aputoiminimiä sitten myöhemmin, kun asia on ajankohtainen.

Oma firma on vapaus tehdä mitä vaan

Ennenkuin liiketoimintasuunnitelma sen tarkemmin tekee, pystyn kuvailemaan firman toiminnan sanoilla “Valtteri Lindholm Oy jatkaa aikaisemmin Varustelekan alla toiminutta Valtteri Lindholm luennointi-, koulutus- ja konsultaatiotoimintaa.” Sen ei kuitenkaan tarvitse jäädä siihen, sillä omalla firmalla voi tehdä mitä tahansa – tai ainakin mitä tahansa liiketoimintaa.
Siinä missä firman varsinainen toiminta – mun aikani myyminen – tuottaa kuluja, se mahdollistaa myös kaikenmaailman harrastusluonteisia projekteja. Mä esimerkiksi aion ainakin mennä torimyyjäksi, sekä jossain vaiheessa perustaa uuden verkkokaupan, ihan vaan tekemisen ilosta.
Me asutaan vanhalla rautatieasemalla ja meidän pihan vieressä lojuu huonokuntoisia museovaunuja. Olen haaveillut, että joku sellainen olisi hauska kunnostaa ja rakentaa saunaksi, jota voisi vuokrata. Tää on tosi kuvaava juttu yrittämisen vapaudesta. Mikäli Porvoon museorautatie Ry vaan jossain vaiheessa suostuu vaunun mulle myymään, mikään ei estä yhdistämästä harrastustoimintaa ja yrittämistä, eikä yrityksen kaiken toiminnan ole pakko olla kunnolla kannattavaa. Mulla on (jossain vaiheessa) rahaa kokeilla, menisikö junavaunusauna kaupaksi Porvoossa, ja kunhan sauna ihan oikeasti tulee vuokrattavaksi eikä vain mun käyttöön, mun on täysin laillista harrastella firman avulla.

Nähdään ensi viikolla

Koska sovitut aikataulut, mun pitää ensi viikolla saada kerrottua, miten järjestän firman kirjanpidon. Kuten jo alussa kerroin, tämä artikkelisarja on jatkumo, jossa kerron esimerkin kautta, millaista on perustaa yritys. Toivottavasti oli mielenkiintoista.