18 tunnin työsuhteet työttömille ovat laittomia

Mulla on käynyt mielessä, että polkaistais Varustelekassa joku projekti, jonka avulla voitais auttaa sellaisia työttömiä, jotka tarvitsevat 18 tuntiansa täyteen. Ei sillä, että meillä olis jotenkin tekemätöntä työtä – me täytetään tarve vakituisilla työsuhteilla – mutta kyllä näin iso firma jotain keksii, ja vaikka yhden työttömän auttaminen kuussa ei olisi taloudellisesti paha rasti. Samaa varmaan ajatteli Sipilä taannoin pääministerin kyselytunnilla, kun väitti, että rikkaat ihmiset ja yritykset ovat lampaita, jos eivät keksi kahden viikon välein kolmen tunnin työtä maan työttömille.

Kaikkea sitä keksiikin ihminen, joka on ollut melkein koko aikuisikänsä yrittäjänä. Mun ideanihan on tietysti laiton.

Määräaikainen työsopimus pitää aina perustella jollain painavalla syyllä, joista mahdolliset on lueteltu työsopimuslaissa. Eettisyys tai hyväntekeväisyys ei ole luettelossa, eikä samaan duuniin voi palkata monta kertaa peräkkäin määräaikaisilla sopimuksilla. Työnhakija voi kyllä itse ehdottaa 18 tunnin työsopimusta. Tässä on silti riski, että työntekijä voi oma-aloitteisuudestaan huolimatta myöhemmin riitauttaa työsopimuksen sillä perusteella, ettei määräaikaisuudelle ollut laissa määriteltyä perustetta. Tapahtui hypoteettisessa oikeudenkäynnissä mitä tahansa, mielikuvat tämänkaltaisista riskeistä ovat se, mikä oikeasti ohjaa työhönottoa yrityksissä.

Perehdytys vie aikaa, tosin joskus siksi, että työkalut ovat niin huonoja.

Lain lisäksi toisena esteenä lyhyille työsuhteille on perehdytys. Meidän viimeisimmät rekryt ovat olleet haastavampia toimistopuolen hommia, joissa pelkkään alkuperehdytykseen on käytetty 40 tuntia. Vaativammissa duuneissa voi helposti mennä puoli vuotta, ennenkuin uusi työntekijä on vanhan veroinen.

Ylläoleva on varmaan monelle firmalle este lyhyiden työsuhteiden järjestämiseen. Silti este on usein enemmän itse firmassa, kuin ihmisten kyvyssä tehdä töitä. Menneinä aikoina verkkokaupan tilausten keräily oli Varustelekassa varattu vain osaaville ihmisille, sillä meillä on vaikka minkälaisia, keskenään samannäköisiä tuotteita, ilman mitään lippulappua niissä kiinni. Oli haastavaa löytää ja tunnistaa oikea tuote, ettei asiakkaalle lähtisi väärää kamaa. Sitten hankittiin tietokoneohjattu varastonhallintajärjestelmä. Nykyään verkkokauppatilausten keräily tapahtuu padin ja viivakoodinlukijan kanssa. Tuotteita ei tarvitse tunnistaa ollenkaan, ja viivakoodinlukijan ansiosta hommassa on vielä virheentarkistus senkin osalta, että vahingossa laittaisi tuotteen väärään keräilylaatikkoon. Perehdytys Varustelekan keräilyyn hoidetaan 45 minuutissa, jonka jälkeen nopeasti kävelevä uusi työntekijä on ihan yhtä tehokas, kuin vanhakin. 18 tunnin työttömyysturvanpelastuspätkiä me ei lain takia voida tähän tarjota, mutta mallia voi ottaa: Suomessa on varmasti monta duunia, joissa työympäristö ja käytettävät työkalut tekevät hommasta tarpeettoman vaikeasti omaksuttavaa.

Nollatuntisopimukset saattaisivat toimia, jos markkinat olisivat tarpeeksi isot ja sosiaaliturva ymmärtäisi niitä

Nollatuntisopimus, jossa työntekijälle tarjotaan työtä sikäli, kun sitä löytyy, on joillain aloilla kielletty ja aina välillä joku ehdottaa niiden kieltämistä kokonaan. Nollatuntisissa tai hyvin vähän työtä takaavissa työsuhteissa onkin usein aika räikeää työntekijöiden oikeuksien polkemista, koska se on niissä hommissa helppoa.

Vähän työtä takaavat osa-aikaiset työsopimukset eivät toimi kunnolla, koska työsuhteita on tarjolla liian vähän suhteessa tekijöihin. Jos kysyntää olisi enemmän, joutuisivat firmat kilpailemaan työntekijöistä, mikä automaattisesti siivoaisi toimintaa merkittävästi. Jos saataisiin aikaan malli, jossa kahden täyspäiväisen työpaikan välillä olevan ihmisen – siis työttömän – elämää täydennettäisiin usealla samaan aikaan päällä olevalla osa-aikaisella työsuhteella, jota työttömyysturva joustaen ja ilman viiveitä tasoittaa silloin kun työtä ei ole tarjolla, rahaa menisi vähemmän työttömyyden hoitoon. Bonuksena työ ei ole ilmaista harjoittelua eikä yhteiskunta maksa palkkatuen kautta osaa yritysten kustannuksista, vaan työ tehdään täyteen tuntihintaan ja yhteiskunta osallistuu vain työttömänä vietettyihin tunteihin.

Ensi vuonna käyttöönotettava tulorekisteri (joka olisi pitänyt ottaa käyttöön samaan aikaan aktiivimallin kanssa tai toisinpäin) on iso harppaus pois koko yhteiskuntaa vaivaavasta ajattelumallista, jossa kaikki on rakennettu kokopäivätyön ympärille. Tässä asiassa on kuitenkin ihan jäätäviä tuulimyllyjä vielä taisteltavana, eikä niitä voiteta muuten kuin lisää tekemällä.

Markkinointi opettaa

Minähän en näistä asioista mistään tiedä, en ole koskaan ollut työtön, enkä ole kuullut sellaisesta kokemuksia lähipiiristäkään. Mä kuitenkin tiedän, miten saada ihmiset tekemään asioita, joita haluan, ilman että voin pakottaa heitä yhtään mihinkään. Silloin tärkeää on kaiken ylimääräisen pois karsiminen. Varustelekassa ei tarvitse tehdä käyttäjätiliä ennen ostamista, koska se vähentää myyntiä. Meillä ei myöskään tarvitse esimerkiksi täyttää osoitetta, jos tilaa pakettiautomaattiin, koska sitä ei tarvitse. Me ei paljoa kuittia kysellä, jos joku palauttaa meidän omien tuotemerkkien tuotteita.

En tosiaan tiedä työttömän arjesta, mutta jos tukipäiviä ja -tunteja halutaan vähentää, miettisin ihan käytännön tekemisen tasolla, kuinka monta lippulapun täyttämistä, palkkakuitin lähettämistä tai käyntiä TE-toimistossa tulee ihmiselle lisää, jos ottaa vastaan lyhyen työsuhteen. Mitä vähemmän tarpeetonta säätöä asian ympärillä, sen herkemmin tulee mentyä pieniinkin töihin, monta kertaa peräkkäin.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.